Väistyisi jo polultani pimeys ja valo valtaisi kehoni.
Silmäni haluisin ummistaa,mutta lupaa en itseltäni saa.
Toisiko se vapuden,kivuttomuuden vai kylmyyden ja jäähyväiset.
Kyynel virtaa.
Olisi syli johon voisi käpertyä ilman naamiota,syli johon voisi luottaa.
Yksin,polkuani olen yksin luotu kulkemaan,saattamaan lapseni uuteen elämän satamaan.
Onneksi vielä hetken saan heitä kädestä pitää ja kuljettaa.
Se tuokoon sen valon jonka turvin  jaksan askelta jatkaa.

Kuuntelen