"Sä oot lintu,mutta sä et lennä"..näihin sanoihin loppui hiljaisuus ja annoin anteeksi ne sanat jotka satutti!Vaikka tiedän että ne sanat olivat totuus,mutta totuus satuttaa!
Lauantaina olo olikin sitten hyvä kun sai haudata sotakirveet...Pyöritin päässäni ajatusta siitä että ehkä olenkin väärän ihmisen elämässä läsnä,mutta olin väärässä!Oon vaan joutunut elämään "kertakäyttöihmisten paratiisissa" ja tottunut siihen että jollei ihminen ole vahva ja täydellinen se viskataan kuvioista pois!M vastas mulle kun kerroin tuosta,"jos minä sinut roskiin viskasen,tulen itse perässä ja halin sinua lujasti"..lämmittää!!
Ehkä mä olen tuo kuvan lintu,joka ei tiedä iroittaako otteensa ja lehahtaa lentoon vai palata sisään ja jatkaa sitä vanhaa elämää...Ympäristön muutosta kaipaan,mutta kuinka radikaalia sitä en tiedä...

Pääsiäinen tuli,oli ja meni..jotenkin se ei vaan tuntunut miltään..Poikien kans maalailtiin munia ja suklaamunat maittoi,mutta jokin oli kadoksissa?
Kaikki oli hirmu väsyneitä,onneks taas tapahtuu paluu arkeen se on meille enemmän juhlaa!Onhan tietty vapaat ihania,kun saadaan olla yhdessä..mutta kun itsellä olo mikä on eikä jaksa koko ajan olla läsnä niin  se tuntuu pahalta!