perjantai, 15. joulukuu 2006
Ei otsikkoa
keskiviikko, 13. joulukuu 2006
Synkkyys mua masentaa,sekä ankeus ahdistaa.Surua,tuskaa,apatiaa on pieni sieluni tulvillaan.
Silmäni haluisin ummistaa,mutta lupaa en itseltäni saa.
Toisiko se vapuden,kivuttomuuden vai kylmyyden ja jäähyväiset.
Kyynel virtaa.
Olisi syli johon voisi käpertyä ilman naamiota,syli johon voisi luottaa.
Yksin,polkuani olen yksin luotu kulkemaan,saattamaan lapseni uuteen elämän satamaan.
Onneksi vielä hetken saan heitä kädestä pitää ja kuljettaa.
Se tuokoon sen valon jonka turvin jaksan askelta jatkaa.
Kuuntelen
maanantai, 13. marraskuu 2006
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu....
Elämä itsessään tuntuu taas pikkasen jo hyvemmältä..ja alan sisäistämään sen että minusta tulee äiti..maailmaa tulee uusi peikkotyttö tai peikkopoika.
Tuntuu hullulta,että se asia mistä olen haaveillut tuntukin suurelta vääryydeltä ja pahalta möykyltä sisälläni.
Sairaus nimeltä masennushan se aiheutti,mutta se tuntuu järkyttävän pahalta etten osannut/osaa iloita odotuksestani.
Kahen viikon päästä on toinen terapia käynti,haluan jatkaa sitä vaikka päällisin puolin jo alankin olemaan voimissani..sisällä on silti viellä avaamattomia solmuja.
Olen nyt päässyt sängyn vetovoimasta irti ja toivon että lähipäivinä jaksan taas mennä uloskin ja tehdä metsälenkkejä ja puuhailla pihassa.
On se jotenkin kummallista että joku vieras voima ottaa sinussa voiman ja ohjaa sinua...et saa olla oma itsesi.Tuntuu kuin olisin marionettinukke jota joku ohjaa ja vaikka kuinka huutaisin apua en sitä saa vaan joudun toimimaan käskyjen mukaan.Itku on vielläkin herkässä ja sitä taitaa olla monen vaikea ymmärtää...tai sitä että miksi ei aina jaksa hymyillä
Toivon vaan suuresti että perhe pysyy koossa ja kaikki selvitään täyspäisinä tästä mun romahduksesta.
Pojille paistelen pannaria ja sain jopa astiatkin koneeseen ja puhtaat sieltä pois!Isukin niskassa muut kotityöt sitten onkin tällä hetkellä.
(pojat soittaa cdltä Peikkoäidin kehtolaulua vaaville =) )
Sekin helpottas kun saatas raha-asiat pyörimään..ilman tätä valtataistelua yhteiskuntaa vastaan.Kun yhen asian saa hoidettua jo postilaatikosta löytyy toinen murehtimisen aihe =/...vähemmästäkin on sitten pahamieli ja pinnakireellä!!!!!
Pojat söi välkkärinsä ja tekevät ulos lähtöä,siellä alkaa nyt jo hämärtämään.Onneks on pojille nuo turvaliivit että traktorikuskit huomaavat ja autot samoiten.
Taidan pikkasen mennä tästä koittamaan tehdä jotakin kotihommia...salikin on viellä ihan hyrskynmyrskyn..muut huoneet onkin jo jonkin näköses järjestyksessä.Isukki lähti hakemaan sohvakalustoa ja sille pitäs raivata nyt tilaMakso jopa täydet 6 euroa sohva ja 2 nojatuolia =D.Laittaa nyt päästävedettävä Amalle sängyks niin saadaan sen tilalle sohva ja viininpunaset nojatuolit tuodaan poikien huoneeseen telkkutuoleiks.Ehkä vähä väärän väriset tänne mut jospa saisin ommeltuu jotkut kivat tyynyt niihin.
No nyt mä meen...
maanantai, 9. lokakuu 2006
ELÄMÄ TEATTERISSA
Voiko toinen sanella monologin elämääsi jota sinun pitää näytellä loppu elämäsi?
Voitko elää elämäsi prinsessan rooli-asussa vain toisen mieliksi vaikka ylläsi on aasin-nahka?
Katsojat saattelevat sinua taputusten kera lavalta utuiseen takahuoneeseen,kiitellen upeasta esityksestä.Joukossa kuitenkin muutama epäilijä jotka näkevät lävitsesi,vaistoavat väärinkirjoitetun käsikirjoituksen.Et välitä palautteesta,vaikka itsekkin tiedät sen olevan puoliksi totta.Mutta sinun pitää työntää omat ajatuksesi aivojesi mustaan takaosaan ja marssia uudelleen lavalle ja viedä sinulle määrätty rooli THE ENDIIN!!!Pitääkö elämän todella mennä näin??
maanantai, 15. toukokuu 2006
Elämä on palapelin kokoamista palapalalta...
Jännä juttu että tuolla puolen sukua menee todella vahvat piirteet ja kaikki on kun veistetty samasta puusta samoin poikien pappa!Jooa on todella paljon pappansa näköinen,mutta kuitenkaan hänellä ei ole niitä "vahvoja"piirteitä.
Niila on taas kun kopio musta ja sen takia myös vaarin näkönen,mutta silti kun katson isukkinsa lapsuuden kuvia he ovat kun veljekset.Meillä on mennyt kyllä jännästi nuo ulkonäkögeenit.
Sama kun mulla,isän piirteitä paljon,mutta nyt kun ikää on tullut lisää näen myös äitini näköä kun peilistä katson!kaikilla meillä siis puolet ja puolet!Pojat kopioitaan papastaan ja vaaristaan =D
Sekin on jännää että moni on sanonut että meissä näkyy romaani piirteitä ja muistan eräänkin kerran kun eräs romaanimies tuli juttelemaan ja hänkin sanoi tuota samaa!Että virtaako meissä sitten tuolla jossain sukujuuressa tummaveri?Ainut haara mistä sitä olisi voinut tulla on mummun isä koska hänestä ei ole varmaan tietoa!
Jotenkin varmaan hämmentäs jos tuo väite pitäisi paikkansa,mutta en sitä häpeäisikään!Se on historiaa ja historiaa ei voi muuttaa!
Huhuja "isopapastani"on ollut mutta asiasta ei puhuta enkä ole halunnut mennä arkaa asiaa sörkkimään,mutta olishan se hieno tieto tietää että kenellä muulla virtaa samaa verta kuin minulla!
Mutta asia olkoon näin..sukuaan ei voi valita..HARMI!
Jotenkin häiritsee joskus se että sukunimi on suojattu ja aina sitten yhdistetään johonkin ihmiseen ketä en välttämättä haluis tunnustaa sukulaisekseni =)
Sukututkimus on kyllä ollut jännää ja jotenkin itsellekkin pohjaa antavaa tietoa..KUKA MINÄ OIKEIN OLEN!
Se vaan on harmi että suku on niin laaja eikä olla oikeastaan minkäänlaisissa tekemissä kaukaisempien sukulaisten kanssa!Kaikista pikkuserkuistakaan ei varmaa tietoa.
Tai eipähän olla lähisuvussakaan niin lämpöisissä väleissä =(
Minä nyt haluun kuitenkin riidoista ja kaikesta muusta ahdamielisyydestä riippumatta tehdä pojille tuon sukupuukirjan jotta isompana saavat lukea ja katsella kuvia,koska ei ole enää tarinan kertojia maan päällä silloin!Ja nuo ovat sellaista tietoa jota mielestäni pitää jatkaa sukupolvelta toiselle,sanon minä joka kannan pappan puolen suvun isoa nenää perintönä =)
..ja ryppyjäkin kuulemma on jo tullut totes Jooa kun illalla peittelin sänkyyn ;) "äiti susta on tullut jo aika ryppynen"